Haasteiden kautta uudelle polulle elämässä.

Kun elämääni saapui ensimmäinen kodinvaihtajakoira, kohtasin haasteita, jollaisia en ollut ennen kohdannut koirieni kanssa. Vanhat opitut tavat toimia eivät enää toimineet ja koin riittämättömyyttä, koska vaikka yritin parhaani, koirani ei selvästi voinut hyvin. Tuntui, minulla ei ollut ketään, keneltä olisi kysynyt neuvoa tai mielipidettä, koska kukaan ei täysin jakanut samaa arvomaailmaa kanssani. Ihmiset, jotka halusivat auttaa, antoivat mitä erikoisempia neuvoja meidän tilanteeseemme. Tuntui, että kouluttajienkin tapa toimia vaihteli toisistaan todella paljon. Koin tilanteesta suurta hämmennystä ja lopulta minusta tuntui, että tästä ei tule yhtään mitään, ja emme saa arkea toimimaan niin, että kaikilla olisi hyvä olo ja koirani alkaisi voida paremmin. Itse kaipasin kovasti apua ja tukea, toivoa ja uskoa siihen, että selviämme tästä jonkun, joka auttaa takaisin pinnalle, kun tuntuu, että sinne ei omin voimin päästä.

Lopulta varasin kouluttajalle, jonka valitsin omaan intuitiooni luottaen. Pidin tärkeänä, että minua kuunneltiin, ongelmani otettiin vakavasti ja siihen etsittiin yksilöllisiä ratkaisuja. Pidin huolta, että ihmiset, joilta otin apua ja tukea vastaan, jakoivat kanssani saman arvomaailman eläinten suhteen.

Aloin kyseenalaistamaan asioita, jos joku ei tuntunut hyvältä tai oikealta sanoin sen, enkä vain tehnyt niin kuin käskettiin. Löysin rinnalleni ihmisiä, joiden kanssa jakaa ajatuksia ja huolia. Ensisijaisen tärkeänä koin ihmiset, joilla oli vastaavia kokemuksia mitä kävin sillä hetkellä läpi.

Sain tukea ja löysin toivoa sekä lopulta pikkuhiljaa oikeita asioita tekemällä aloin uskoa siihen, että saamme järjestettyä elämämme niin, että kaikki voivat hyvin. Mutta se vei aikaa, vaati paljon muutoksia ja opiskelua koiran sielun maisemasta. Koen, että tämä raskas ajanjakso sysäsi minut polulle, josta ei ole paluuta. Ymmärsin tuolloin kuinka paljon vanhentuneita käsityksiä ihmisillä on koirista ja eläimistä. Ja kuinka paljon paremmin koirat ja heidän omistajansa voisivat, kun he ottaisivat tiettyjä asioita paremmin huomioon omassa koira-arjessaan. Ja ennen kaikkea ymmärsin, kuinka yksinään koiranomistaja voi jäädä, jos ei löydä rinnalleen toisia ihmisiä, jotka jakavat saman arvomaailman keskenään.

Nykyään elän omannäköistä arkea 5 koirani kanssa. Kohtaamme haasteita edelleen, mutta luotan siihen, että niistä selvitään eteenpäin. Ilokseni olen saanut myös auttaa muita vastaavissa tilanteissa olevia ja koenkin, että monesti ratkaisut ja selitykset ovat löydettävissä paremmin, kun niitä katsoo vähän kauempaa toisen henkilön kanssa.