Koiran kotiutuminen on aina yksilöllistä.

Kun koira saapuu kotiin tarhalta tai kotihoidosta, on muutos sille aina suuri. Ja etukäteen kun ei kukaan voi tietää miten koira reagoi tähän muutokseen. Araksi tarhalla määritelty yksilö voikin olla paljon reippaampi kuin olisi voinut ikinä odottaa tai toisin päin, reippaaksi ajateltu koira voikin olla yllättävän tottumaton ja jännittää ihan kaikkea.

Meillä on tällä hetkellä neljä rescuekoiraa, joista etenkin kaksi on yllättänyt meidät todella tullessaan. Etenkin, kun koiran on ajateltu olevan ”reipas” niin yllätys voi olla suuri, kun edessä onkin isot haasteet ja ihan joka ikinen asia on jännittävää koiralle. Silloin ensimmäiset viikot ja kuukaudet menee aivan perusasioiden harjoitteluun.

Ja kun edelleen monen kuukauden kotona olon jälkeen, koira jännittää useita asioita, sitä helposti sortuu miettimään, missä kohtaa on menty vikaan tai mitä on tullut tehtyä väärin. Vaikka todellisuudessa ei välttämättä yhtään mitään, vaan koira vain tarvitsee oman aikansa muutoksen keskellä.

Koiran kotiutuminen on aina prosessi sekä koiralle että koiran adoptoineelle ihmiselle. Harvoin koiran adoptoiva ihminenkään on täysin valmis, kun koira saapuu, vaan meidän ihmistenkin täytyy oppia uuteen elämään uuden koiran kanssa. Emme voi vain olettaa, että koira saapuu ja solahtaa meidän sen hetkiseen elämään, kuin olisi aina ollut siinä. Joskus näinkin voi käydä, joskus taas meidän on tehtävä muutoksia myös omaan elämäämme.

Meillä on ollut ”yllätyksiä” molempiin suuntiin. Araksi arveltu koira nukkui käytännössä viikon, jonka jälkeen päätti alkaa elää ja kaikki sujui kuin omalla painollaan. Toki hän on normaalilla mittapuulla arka koira, mutta ei läheskään niin arka kuin odotimme. Ja toisinpäin, reippaaksi ajateltu koira jännittikin aivan kaikkea ja matka siihen, että edes kotona sisätiloissa kaikki asiat eivät pelota, on ollut pitkä.

Olen vuosien saatossa oppinut olemaan tekemättä suunnitelmia ja ennakko odotuksia koiria koskien, koska lopulta emme voi etukäteen tietää, millainen yksilö elämäämme tupsahtaa. Pidänkin nykyään paljon ajatuksesta, että ”emme saa koiraa minkä haluamme, vaan koiran minkä tarvitsemme”. Mitä enemmän odotamme koiralta ja suunnittelemme yhteistä tulevaisuutta, sitä karvaammin saatamme pettyä, kun asiat eivät menekään niin kuin ajattelimme. Koiran tuloon voikin lopulta valmistua henkisesti aika vähän. Ajattelenkin, että olipa koira sitten pentu, rescuekoira tai kodinvaihtaja, meidän kannattaa suhtautua tulevaan perheenjäseneemme avoimin mielin.