Kun koira voi huonosti, on ihmisen sydän raskas huolesta.

Kun oma koira sairastelee ja on huonovointinen, on oma olo välillä todella voimaton.

Ja samaan aikaan sun lemppari eläinlääkäri on vanhempainvapaalla ja joudut kipeän koiran kanssa etsimään uutta ihmistä, jonka käsiin luottaa rakkaasi hyvinvointi.

Koska koiralta et voi kysyä minne sattuu ja miksi sulla on paha olo, on asiantuntevat ihmiset ympärillä kullan arvoisia. Sekä he, joille voit puhua, purkaa omaa huoltasi. He, jotka auttavat pienentämään möykkyä vatsanpohjassa ja palauttamaan asiat mittasuhteisiin, kun mieli myllertää ja luo uhkakuvia.

Kun koiralla on pitkä historia eläinlääkärikäynneistä ortopedisten vaivojen vuoksi, sitä kohtaa monenlaisia ihmisiä. Niitä jotka voivottelevat ja kauhistelevat röntgenkuvia, vaikka koira itse voi hyvin ja on elämäniloinen. Ja sitten on heitä, jotka katsovat koiraa kokonaisuutena ja toteavat: “tämä koira on lujaa tekoa ja näyttää voivan ihan hyvin, haasteistaan huolimatta”

Ne sanat painan sydämeeni.

En tiedä ymmärtävätköhän he, kuinka suuri merkitys sillä on. Sillä, että voivottelun sijaan keskustellaan ja kannustetaan. Luodaan toivoa, mutta käsitellään asiat realistisesti ja neutraalisti - koiran kokonaisvointi huomioiden.

Kaikista pahinta on kuitenkin odottaminen.

Se kun et voi tehdä mitään. Se kun odotat eläinlääkäri aikaa sydän kurkussa. Toisaalta toivoen, että jotain selittävää löytyisi. Toisaalta taas toivoen, että yhtään mitään ei löytyisi. Ei ainakaan mitään kovin pahaa. Ei ainakaan mitään, mitä ei voisi hoitaa. Eikä ainakaan mitään, mikä asettaa sinut vaikean tehtävän eteen ihan liian aikaisin.

Miten sanon rakkaalle ystävälleni, ettei mitään ole enää tehtävissä?

Miten kohdata koiran poismeno, kun ikä ei tule vastaan vaan keho pettää?

Miten olla varma, että kaikki on kokeiltu, mutta toisaalta, ettei vääjäämätöntä pitkitä liikaa?

Näitä olen viime aikoina joutunut taas pohtimaan. Iäkkään koiran poismeno tuntuu jotenkin paljon helpommalta hyväksyä. Mutta kun 6-vuotiaan koiran kohdalla huomaat pohtivasi lasketaanko yhteinen aika päivissä, viikoissa vai kuukausissa… Se repii sydäntä riekaleiksi.