”Miksi sä otat rescuekoiran etkä pentua?”
”Miksi adoptoit seniorin? Sehän kuolee kohta.”
Olen kuullut nämä kysymykset niin monta kertaa.
Vastaus on, että koska mä haluan, koska mä voin ja koska se tuntuu musta oikealta.
Kaikki eivät ymmärrä, miksi joku valitsee rescuekoiran. Tai miksi joku adoptoi seniorin, vaikka yhteinen aika voi olla lyhyempi.
Eikä tarvitsekaan ymmärtää.
Mun mielestä rakkaus ei kysy sitä, mikä olisi helpointa, pitkäikäisintä tai järkevintä.
Joskus joku koira vain tuntuu omalta.
Joskus on tärkeää kuunnella omaa intuitiota.
Joskus oma arvomaailma ohjaa valintaa.
Meillä on tällä hetkellä kaksi seniorina adoptoitua koiraa, enkä ole katunut hetkeäkään.
He ovat viisaita, rakkaita ja ihania.
Ja aikaakin me ollaan saatu jo enemmän kuin uskalsin toivoa. Ja loppujen lopuksi yhteisen ajan pituus ei aina riipu koiran iästä.
Kun on kyse elävistä olennoista, emme koskaan tiedä etukäteen, kuinka monta yhteistä päivää saamme.