Rakkaus kasvaa, haasteista huolimatta <3
Kun Brunon tuli meille melkein kaksi vuotta sitten, meidän alun haasteet olivat niin isoja, että muistan miettineeni:
pystynkö joskus rakastamaan tätä koiraa samalla tavalla kuin muita meidän koiria.
Luonnollisesti tunsin näistä ajatuksista syyllisyyttä, vaikka tiesin järjellä, että kun alku on hankalaa niin siteen ja luottamuksen rakentaminen vie aikaa.
Brunon kanssa on edelleen asioita joissa hän tarvitsee paljon tukea.
On asioita jotka eivät vieläkään suju.
On myös asioita jotka pitää aina ottaa huomioon.
Ja ehkä näin tulee aina olemaan.
Silti on ihana huomata kuinka hyvin hän on lopulta sopeutunut.
Kuinka me olemme osanneet tukea häntä.
Kuinka suurimmat haasteet ovat väistyneet.
Kuinka me olemme onnistuneet muokkaamaan arkea niin, että kaikilla on hyvä olla.
Kuinka suurimman osan ajasta Bruno on rento.
Ja se rakkaus - se on kasvanut.
Hitaasti mutta varmasti.
Bruno on mitä ihanin kainalokaveri ja höpönassu.
Meidän oma pikkupoika. 🐾🐾