Haaveista totta

Asuin koko lapsuuteni kaupungissa haaveillen asumisesta maalla, luonnon ja eläinten keskellä. Vietin kuitenkin paljon aikaa sukulaisteni maatilalla.

Lapsena haaveilin myös, että isona minulla olisi iso maatila ja paljon erilaisia eläimiä. Nyt asun “melkein maalla” ja minulla on monta koiraa. En voisi olla tyytyväisempi. Olen oppinut niin paljon juuri koirista yhdistystyöni ja omien koirieni avulla. En kaipaa elämääni muita eläimiä, vaan minusta tuntuu, että olen vihdoinkin perillä koirieni kanssa.

Olen jo kauan auttanut rescuekoiria vapaaehtoistyöni kautta kahdessa eri yhdistyksessä. Olen varannut koiria omiin koteihinsa ja ollut heidän matkansa alussa omistajien tukena. Olen työskennellyt uudelleensijoitettujen koirien parissa sekä kotihoidossa olevien koirien kanssa. Monta asiaa ja tilannetta on tullut nähtyä ja koettua läpi. Eniten tietenkin ovat opettaneet omat rescue- ja kodinvaihtajakoirat.

Jossain vaiheessa elämääni, kun puhuin oman valmentajani kanssa, nousi minulle mieleen ajatus siitä, että olisipa hienoa auttaa ihmisiä vielä enemmän heidän koiriensa kanssa. Halusin auttaa ennen kaikkea jo Suomessa kotona oleva koiria ja heidän omistajiaan koska koen, että heidän tukiverkko saattaa usein olla heikko. Tuolloin asia oli vain haave ajatuksen tasolla, mutta oikeiden tapahtumien ja ihmisten avulla, päätin lähteä kokeilemaan, olisiko maailmassa tarvetta vielä yhdelle auttajalle.

Jos voin auttaa matkani varrella edes yhtä koiraa ja koiran omistajaa voimaan paremmin, olen onnistunut! Mielenkiinnolla jään seuraamaan mihin tämä uusi polku minut johdattaa.